Case-ty

1
Case-työskentely dokumentointipajoissa ja
vertaisoppiminenKirsi Tarkka ja Saila Nevanen
Socca
Socca Pääkaupunkiseudun sosiaalialan
osaamiskeskus
Socca
25.10.2013
2
Johdanto

• Esityksessä tarkastellaan Katse lapseen
  hankkeessa käytettyä työtapaa, jolla työstettiin
  tutkimusyksiköiden tapauskertomuksista hyvät
  käytännöt julkaisu
• Kuvaamme kehittämistoimintaan liittyvien
  dokumentointipajojen työskentelyä ja arvioimme
  toiminnan edellytyksiä

3
Työn laadun parantaminen kehittämistyön
tavoitteena

• Intersubjektiivinen laadunkehittäminen
• Painopisteenä prosessi, asiakaslähtöisyys ja
  kontekstisidonnaisuus
• Työtapoja keskustelu, oman toiminnan reflektointi
  ja arviointi
• Työntekijät ovat oman työnsä tutkijoita,
  arvioijia ja oppijoita
• Palveluiden kehittämistä edistää verkostoituminen
  ja toimijoiden innovatiivinen yhteistyö
• Dokumentointipajojen työskentely lähti näistä
  ajatuksista

4
Dokumentointipajat osana VKK-Metron
kehittämisrakennetta

• VKK-Metro on pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen
  yhteinen kehittämis- ja koulutusrakenne
• Ytimenä on 21 tutkimuspäiväkotia, jotka vaihtuvat
  kahden vuoden välein
• Kehittämisverkoston tukena on kuntien ohjaajat,
  hankkeen projektityöntekijät, ohjaajien ja
  johtajien vertaistapaamiset, työpajat ja
  koulutukset.
• Kehittämistyöstä on tuotettu julkaisu aikaisemmin
  kirjoittajapajoissa ja nyt päättyvässä hankkeessa
  dokumentointipajoissa.

5
Dokumentointipajat vertaisoppimisena

• Taustaa
• Oppimiskumppanuutta, joka koostui vastavuoroisen
  oppimisen periaatteista, työssä oppimisesta,
  reflektiivisyydestä ja dialogisuudesta
• Omaa arjen työtä ja omaa toimijuutta tutkitaan
  uusista näkökulmista
• Työskentely tekee näkyväksi työntekijöiden
  hiljaista tietoa
• Reflektiivinen kehittäminen edellyttää
  henkilökunnan riittävää koulutuspohjaa,
  ulkopuolisten sparraajien käyttöä ja korkeaa
  motivaatiota

6
Oman työn reflektointi

• Mahdollistaa ammattikäytäntöjen uudistamisen
• Lisää työntekijöiden ymmärrystä ja tietoa
  toiminnasta
• Reflektoinnissa työntkijä yhdistää kognitiivisiin
  rakenteisiinsa omat kokemuksensa ja ymmärryksen
  näistä kokemuksista
• Parhaimmillaan reflektointi myös voimauttaa
  työntekijöitä
• Tapahtuu käytännössä esimerkiksi keskustelujen,
  oman pohdinnan ja sen kirjaamisen tai
  portfoliotyöskentelyn kautta

7
Kehittämishanke oppimisen toimintaympäristönä

• Tavoitteena työntekijän osaamispääoman,
  työtaidon ja työn mielekkyyden lisääntyminen
• Oppimisella pyritään myös työn tai palvelun
  laadun kehittämiseen
• Työssäoppiminen on luonteeltaan sosiaalista ja
  oppimista toinen toisilta
• Työssäoppiminen kohdistuu koko työntekijän
  persoonaan ja luo uutta ymmärrystä työstä
• Yhteisöllinen oppiminen luo ymmärrystä ja
  yhteisöllisyyttä työntekijöiden välillä

8
Dokumentointipajojen käytännön toteutus

• Tapaamiskertojen (4) teemana Hyve-mallin eri
  vaiheet
• Hyviä käytäntöjä tarkasteltiin työntekijöiden
  kirjoittamien tapauskertomusten kautta
• Valmistautuminen
• teeman työstäminen oman kokemuksen kautta
• kirjoitus arjen tilanteesta
• Pajatyöskentely
• Pienryhmätyöskentelyä 1)tapausesimerkkeihin
  tutustuminen 2)keskustelua tapausesimerkkejä,
  kysymyksiä ja omia kokemuksia hyödyntäen
• Yhteinen keskustelu edellisen pohjalta ja
  johtopäätösten teko

9
Dokumentointipajojen käytännön toteutus (jatkuu)

• Hanketyöntekijät koostivat käydyt keskustelut
• Pajoihin osallistuneilla oli mahdollisuus
  kommentoida ja täydentää koosteita
• Hanketyöntekijät kirjoittivat koosteiden pohjalta
  hyvät käytännöt opaskirjasta
• Pajoihin osallistuneilla oli mahdollisuus
  kommentoida ja täydentää opaskirjasen tekstejä
• Pajojen tuotoksena syntyi Hyve hallussa -opas

10
Osallistujien arviointia

• Parhaana antina pidettiin yhteistä keskustelua ja
  kokemusten jakoa kollegoiden kanssa. Eri
  kaupunkien erilaiset käytännöt antoivat uusia
  näkökulmia ja toimintaideoita
• Haastavinta on ajan järjestyminen pajatoimintaan.
  Päivähoidon ja neuvolan eri toimintakulttuurit ja
  intressit eivät aina kohdanneet. Erilainen
  koulutustausta näkyi keskusteluissa välillä
  yhteisen kielen puuttumisena.

11
Jatkuu

• Dokumentointipajoissa opittiin
• Hyve prosessin läpiviemistä
• Erilaiset näkökulmat auttoivat hahmottamaan mikä
  on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää
• Keskustelun ja kokemusten jakamisen merkitystä ja
  yhteistyötä
• Dokumentointia ja kykyä eritellä ja analysoida
  esiin oleelliset asiat

12
Jatkuu

• Hyve prosessista opittuja asioita ja hyviä
  käytäntöjä siirrettiin omaan työhön
• Havainnointi omassa ryhmässä lisääntui
• Keskustelu työpaikalla lisääntyi
• Dokumentointipajoissa tuotettua materiaalia
  käytettiin omassa työssä
• Opaskirjasta pidettiin käytännönläheisenä ja
  konkreettisena, jota voi hyödyntää
  perehdyttämisessä, Hyve-keskusteluun
  valmistautuessa ja Hyve-prosessin esittelyssä
  vanhemmille

13
Jatkuu

• Työskentelytapaa pidetiin osallistavana ja hyvänä
  työ- ja oppimistapana.
• Ilmapiiri oli oppimiseen ja ryhmätyöskentelyyn
  kannustava ja vapaa
• Etusijalla oli osallistujien omat kokemukset,
  havainnot ja oivallukset
• Työskentely edellytti sopivaa ohjausta ja
  toiminnan organisointia

14
Dokumentointipajojen ohjaajien arviointia

• Edellytti tarkkaa suunnittelua ja
  valmistautumista, toisaalta tilanteen mukaan
  joustavaa toteuttamista
• Ohjeistus tapausesimerkin kirjoittamiseen
  apukysymykset
• Tapausesimerkkien lukeminen ja reflektoivien
  kysymysten tekeminen
• Pajojen käytännön järjestelyt pienryhmien
  sopivat kokoonpanot, aikataulutus, työskentelyn
  johdattelu ja motivointi, kannustavan ja vapaan
  ilmapiirin luominen, yhteisen keskustelun
  suunnittelu ja keskustelun kirjaaminen
• Tuotetun materiaalin työstäminen ja tiivistäminen

15
Johtopäätöksiä

• Dokumentointipajat olivat toimiva
  työssäoppimista edistävä työmuoto
• Oppimista tapahtui sekä työstettävässä teemassa
  että yleisissä oman työn ja toimipisteen
  kehittämis- ja arviointitaidoissa
• Yhdessä työstetty materiaali on käytännönläheinen
  ja toimiva opaskirja
• Osallistava, yhteistoiminnallinen ja verkostoiva
  työtapa

16
Lähteet

• Black, P.E. Plowright, D. (2010). A
  multidimensional model of reflective learning for
  professional development. Reflective Pactice,
  11(2), 245-258.
• Dale, R. (2000). Globalization and education
  Demosrating a common word educational culture
  or locating a globally structured educational
  agenda. Educational Theory, 50(4), 427-448.
• Higgins, D. (2011). Why reflect? Recognising the
  link between learning and reflection. Reflective
  Practice., 12(5), 583-584.
• Hodkinson, H. Hodkinson, P. (2004). Rethinking
  the concept of community of practice in relation
  to schoolteachersworkplace learning.
  International Journal of Training and
  Developmen,.8(1),21-31.
• Karjalainen, A. (2005) Koulutuksen
  laatujärjestelmän perusteet. http//tievie.oulu.f
  i/koulutusresurssit/artikkelit/karjalainen_laatuja
  rjestelma.pdf luettu 22.10.2013.
• Nummenmaa, A. R. (2004). Varhaiskasvatuksen laatu
  ja sen kehittäminen. Teoksessa Ruokolainen R.
  Alila, K. (toim.) Varhaiskasvatuksen laatu on
  osaamista ja vuorovaikutusta. Sosiaali- ja
  terveysministeriön julkaisuja 20046.
• Palola, E. (2004). Euroopan unioni,
  kansianvälistyminen ja varhaiskasvatuksen laatu.
  Teoksessa Ruokolainen R. Alila, K. (toim.)
  Varhaiskasvatuksen laatu on osaamista ja
  vuorovaikutusta. Sosiaali- ja terveysministeriön
  julkaisuja 20046.
• Parrila, S. (2004). Laatu päivähoitoa koskevassa
  varhaiskasvatustutkimuksessa. Teoksessa
  Ruokolainen R. Alila, K. (toim.)
  Varhaiskasvatuksen laatu on osaamista ja
  vuorovaikutusta. Sosiaali- ja terveysministeriön
  julkaisuja 20046.
• Schön, D. (1983). The Reflective Practitioner.
  New York Basic Books.
• Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. (2005).
  Stakes. Oppaita 56. Saarijärvi Gummerus.